Rakkaus Islanninhevosiin!

Mairen kanssa päätettin vaihtaa farkut verkkareihin ja lähteä käymään kotikonnuilla Nurmeksessa.

Tänään tuli mummon ja ukin tykönä vastaan kirja nimeltä Nurmes. Huippu kirka, paljon kuvia ihanasta vanhasta ajasta, kun "kaikki oli paremmin kuin nyt". Heinät tehtiin seipäisiin ja ihmiset oli iloisia. Vaikka ei ollut sosiaalista mediaa ja kännykkäläppäreitä.. Jos saisin aikakoneen, matkustaisin juurikin tuohon aikaan. Ehkä siksi että pääsisin näkemään oliko se kaikki niin paljon paremmin kuin nyt. En tiedä mutta jotenkin haluan uskoa että oli..

Harmittelen nyt jälkeenpäin, etten ottanut enempää kuvia, juurikin tällä kännykällä.. kyseisestä kirjasta. Ne olisi ollut ihana jakaa!

Yhden kuvan otin siksi että siinä esiintyy itselle tärkeitä asioita, nimittäin juurikin ne kaksi ihanaista Islanninhevosta. Jotka ovat aikoinaan saaneet tämän rakkauden kyseistä rotua kohtaan kukkimaan. Muistan kun sitä vaan hypättiin selkään ja lähdettiin maastoon, opettelemaan kuinka sitä ratsastetaan. Noh nyt myöhemmin lajiin taas palatessani, voin todeta että eihän se nyt ihan niin mennyt. Mutta hällä väliä, ihanaa se oli ja ihanat muistotkin vieläpä :)

Kuvassa siis Daalia ja Höntti

Uusi keltainen!

Kuten jo facebook kaverit ovat huomanneet. Meille on "saapunut" uusi keltuainen, aavistuksen isompi vain kuin nämä entiset..
Joten saanko esitellä:
Erill frà Sahala. Tuttujen kesken ihan vain Erill :)  Pieni, kaunis ja uskollinen islanninhevosruuna.

..Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain.. eehhei, kaikki alkoi siitä kun nuorenatyttönä Koskikallioille fillarilla mentiin ja Höntin sekä Dalian kanssa hummasteltiin. Siitä alkoi se issikkarakkaus ja tähän on ny tultu :)

Erill sai tänään etusiinsa hokit. Hianosti se vanha ja viisas hepokatti vaan seisoi, sen suuremmin stressiä ottamatta. Juuri oikeanlainen pollepeloton :)

Talvi tuli?!

Ei riemulla rajaa kun kaksi doggia ravaa! Lumisateessa :)

Kuinka se voikaan jokaikinen talvi yllättää, vieläpä niin positiivisesti.
Toivotaan että tätä iloa kestäisi nyt jonkin aikaa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin toivotellaan mukavata viikonlopun alkua :)

Joutavia :)

Aamulla oli taas pieni pakkanen ja kylläpä oli tytöillä rannassa hauskaa :)
Maire löysi oikein aarteen. Huikaisevan hyvälle tuoksuvan löllilillun missä on yltiömaattisen ihanaa kiereksiä..

Olen itse alottanna kuntokuurin ja samanhan joutuvat tytötkin "kärsimään". Nimittäin 2krt viikossa käydään hölkkä/juoksu lenkki. Maire pinkoo kintut suorana eteenpäin, mutta Tyynelle se meinaa välillä olla pakkopullan syömistä. Mukavampi kun olisi vaan olla ja öllöttää :) Osaa se mamakoiraki aina onneksi innostua.

Tänään tuli käytettyä melkeinpä koko lauma ell tykö. Mustikki ja Lenni sai rokotteet. Mustikista tämä oli aikas kauheeta, joutui ihan uikkasemaan. Lenni ei ollu piikistä moksiskaan.
Mustikki joutuu tiukemmalle dietille. Vaa'an näytettyä 24,5. Mutta leidit oli mitoissaan, vieläpä tyystin samanpainoisia! Kummatkin hienosti 60,5kg painaneen. Tytöt sai messaria aatellen kennelyskä rokotteet nokkiinsa. Ei kiitos samaa tautia haluta, viimevuotinen sairastelu kiitos riitti!

Issikoimassakin tuli tänään käytyä, ja kyllä ne vaan on ihania!

Joten näihin tunnelmiin :)

Tyyne 5v

Mihinkä tämä aika katoaa!?
Vastahan muistan istuneeni autossa, pienenpieni nyytti sylissä källien. Vaikkei se nyt niin pienenpieni ollut, mutta pieni kuitenkin. Muistan kuin aattelin voiko tämä todellakaan olla totta!? Jo vuosia haaveillut tanskandogista, uskoen etten koskaan moista tule saamaan. Mutta kuinkas kävikään. Siinä se pieni käärö sylissä nukkui :)

Autuaastihan ajattelin että arkemme on koiramaista apollona oloa, hihna löysällä käpytellään eteenpäin, muusta maailmasta välittämättä. Nooh.. ei se nyt ihan niin mennyt kuin olin pienessä päässäni kuvitellut.
Tuo koira joka tänään täyttää tasan 5v olikin iloa täynnä oleva, hulvaton jästipää. Yhdessä on opeteltu tallaamaan elämänpolkua ylös ja alas. Koettu yhdessä suuria iloja ja joskus surujakin. Koettu retkiä ja menestystä sekä takkiin tulemisia. 

Päivääkään en vaihtaisi, on se niin rakas!
Koira joka on opettanut minulle paljon!

Kaunis Ihanainen Tyyne tänään 5 Vuotta!!

Juhlia vietettiin humpaten ja hyvin syöden. Kuinka nuissa 5-vuotiaissa varpaissa vielä onkaan iloa :)

Pakkasukko

Aamulla kun yövuorosta kotia pääsi, ei tullut mieleenkään painua peitonalle nukkumaan! Vaan kiiruulla koirulit mukaan ja kamera. Pitkästä aikaa!
Kyllä oli kaunis aamu :)
Mitenkä oli tytöillä haistelemista ja ihmettelemistä, kun järvikin oli jäässä!

Kuvat antaa puhua puolestaan!

Tirpat

Niin on pikkulinnutkin saaneet ruokinta-automaattinsa käyttöön, vieläpä ihan uuden sellaisen. Meidän piha on nyt täynnä tirppuja!
Miljoona talitiaista joisen seassa varpusia sekä sinitiaisia mutta ei yhtään punatulkkua ole vielä näkynnä! Viimetalvena en nähny yhtään.. mihin ovat punatulkut oikein kadonneet?!

Yks talitiainen meinasi joutua surman suuhun kun oli tiensä löytänyt kissojen aitaukseen. En vieläkään käsitä mistä se sinne on päässy!
Mutta siellä se lenteli Miken valvovan silmän alla.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Mikke kainaloon ja tirpalle ovea auki. Oli se nokkaansa kerennä vereslihalle hakata, mutta jospa se ei enää toisten eksyisi poikien aitaukseen :P

Tuntuu jo niin talvelta vaikkei pakkasta ollu tänäaamuna kuin -6.
Aurinko paisto ja oli niin kaunista :)
Tyyne on selättänyt valeraskauden ja kyllä muuten Mairen kanssa juostiin rantalenkillä ja kovaa! On niin iloa silmälle ja sielulle kattoa kun nuo kaksi karvaturria nauttivat ulkona yhdessä telmimisestä!
Voisippa sanoa, onnellisia koiruuksia!
(Tästähän en kuvia kännykällä saanut, pelkkiä viivoja vain:))

Aurinkoista loppuviikkoa!